Satavuotias hankolainen Ebba Nordman.

"Olen aina asennoitunut elämään myönteisesti"

– Onneni on ollut, että olen aina asennoitunut elämään myönteisesti. Näin sanoo Ebba Nordman, joka on edelleen poikkeuksellisen pirteä ja vireä vaikka hän on juuri täyttänyt 100 vuotta. Hänelläkin on toki ollut murheita ja vastoinkäymisiä elämässään, mutta ne on tehty voitettaviksi.

TEKSTI: Johanna Lindholm, FOTO: Linda Baarman

Julkaistu:
7.11.2017 16.39

Päivitetty:
7.11.2017 16.39

Satavuotias hankolainen Ebba Nordmanin eli yksi Hangon pirteimmän 100-vuotiaan ohjelma on ollut kiireinen viime aikoina.

Aiemmin syksyllä oli valokuvanäyttelyn ”Itsenäisyytemme ikäiset” avajaiset. Ebba oli luonnollisesti tuolloin paikalla, koska hän oli yksi iäkkäistä hankolaisista, jotka valokuvaaja Arja Järvilehto oli ikuistanut valokuvakokoelmaansa. Lokakuun 17. Ebba täytti 100 vuotta ja sai ensimmäiseksi vastaanottaa henkilöstön ja asuintovereittensa onnittelut Hoivakoti Lähteessä, jossa hän asuu. Sen jälkeen suvun vanhinta kävivät vuorotellen onnittelemassa sukulaiset ja ystävät. Sukulaisia asuu Salossa, Ruotsissa ja Hangossa. Kaksi viikkoa sitten Ebballe järjestettiin isot juhlat hänen entisessä kodissaan Aarniometsänkadulla.

– Lapsenlapsenlapseni Stella soitti harmonikalla Säkkijärven polkkaa niin, että tanssijalka alkoi väpättää. Olen aina rakastanut tanssia!

Ruutitynnyri

Ebban haastatteleminen ei ole mitenkään hankalaa. Hän on tosin ruokalevolla, kun saavumme paikalle, mutta kampeaa itsensä oitis istuma-asentoon.

– Tällä iällä en saa jäädä makaamaan tai käy niin, etten pian enää pääse ylös, hän toteaa ja heilauttaa säärensä sängyn laidan yli.

Täällä ei turhia kursailla ja ehkä juuri tuo konstailematon asenne onkin pitkän ja aktiivisen elämän salaisuus.

– Olen ollut melko suorasanainen mielipiteitteni kanssa, mutta on minulla huumorintajuakin, Ebba sanoo naurahtaen.

Paljon vastuuta varhain

Ebba Elin Säilä syntyi 17. lokakuuta 1917 Muurlassa. Hän oli kuusilapsisen, viisi tyttöä ja yhden pojan käsittäneen lapsikatraan neljänneksi vanhin lapsi.

– Isäni oli syntyjään Oskar Vilhelm Ståhl, mutta sukunimi suomennettiin Säiläksi.

Äiti, Naima Elin Säilä, menehtyi tuberkuloosiin Ebban ollessa vain kuusivuotias. Ebba oli itsekin vain lapsi, kun hän joutui ottamaan suuren vastuun nuoremmista sisaruksistaan, Martti Olavista ja Margit Alicesta.

– Muistan joulujuhlan, kun olin 11-12–vuotias ja Martin ja Margitin piti saada juhlavaatteet. Virkkasin villapuserot kaikille, mutta housujen tekeminen veljelleni osoittautui vaikeammaksi. Juoksin juhlaa edeltävänä iltana naapuriin pyytämään apua saadakseni ommeltua housujen osat yhteen. Naapurit kauhistuivat, että minä, joka olin niin nuori, valmistin pikkusisaruksilleni vaatteita. Vastasin, ettei ole ketään muuta, joka sen tekisi.

Koska äiti ei enää elänyt, isä oli sitäkin tärkeämpi:
– Hän oli äärettömän hieno ihminen. Hän ei koskaan jättänyt meitä lapsia ja huolehti, että meillä oli kaikkea, mitä tarvitsimme. Samalla kuitenkin kunnioitimme häntä suuresti. Kun hän sanoi jotain, tottelimme.

Salosta Hankoon

Ebba kuului sodan aikana kuuden naisen tanssiryhmään, joka kävi rintamalla viihdyttämässä sotilaita. Voimisteluseurat kutsuivat ryhmät koolle ja Ebba sai palkkaa niiltä kahdelta viikolta, joina hän kulloinkin oli poissa työstään Osuusliike Tähkässä.
– Olen ollut Karjalan kannaksella, Syvärillä ja Karhumäessä. Olen siis ollut sodassa.

Sodan lopulla hän tapasi tulevan miehensä, hankolaisen Erik Nordmanin Salossa. He avioituivat 1944 ja muuttivat Erikin kotikaupunkiin.

– Hän oli minusta niin tyylikäs. Lisäksi hän oli hyvä mies. Juttelimme joka ilta siitä, mitä päivän aikana oli tapahtunut. Hän auttoi ja tuki minua kaikessa.

Kun pariskunta tapasi, he puhuivat suomea, mutta muuton jälkeen kävi ajankohtaiseksi oppia ruotsia.

Yritteliäs

Yritteliäänä henkilönä Ebba perusti myymälän Kappelisatamantielle. Sitä hän hoiti eläköitymiseensä saakka.

– Luin Hangötidningen-lehteä ja kysyin aina kaupassa työntekijöiltäni, miksi eri asioita kutsuttiin ruotsiksi. Niin opin puhumaan. Se oli melko helppoa.

Ebba sanoo, että hänellä on aina ollut vahva oikeustaju.
– Sodan jälkeen monet miehet ryyppäsivät ja pahoinpitelivät naisiaan. Erik sanoi aina minulle, ettei minun pitäisi sekaantua, mutta en vain voinut olla puuttumatta näihin asioihin. En ole koskaan voinut katsoa sivusta, kun joku on voinut huonosti tai joutunut väkivallan kohteeksi.

Varhain leskeksi

Mistä Ebba sitten puhuukin, hänen puhettaan sävyttää myönteisyys. Kaikki ihmiset ovat hienoja, taitavia tai ahkeria.
– Yksi syy siihen, että minulla on ollut hyvä elämä, ovat kyllä hyvät ystävät, hän sanoo. Ja niitä minulla on aina ollut. Elämä on kuitenkin tuonut mukanaan myös vastoinkäymisiä ja suruja. Vielä yhden läheisen menetys kohtasi häntä 65-vuotiaana, kun hänen miehensä kuoli syöpään. Ebbasta tuli leski, mutta uudelleen avioituminen ei ole koskaan ollut ajankohtaista

– Minulla oli kädet täynnä muuta, enkä ole koskaan välittänyt kenestäkään muusta miehestä kuin Erikistä. Saatoin toki käydä ulkona tanssimassa, mutta sitten oli Ovi kiinni, Ebba kertoo naurussa suin.

Kymmenen vuotta lisää

Ebba on erittäin sukurakas. Hän kertoo olevansa ylpeä pojistaan Affista ja Nissestä, jotka myös ovat vahvoja ja yritteliäitä, kuten Ebban viisi lastenlasta ja kahdeksan lastenlastenlasta. Hänestä tuntuu toisinaan hieman ikävältä, etteivät kaikki hänen ystävänsä ole yhtä pirteitä kuin hän itse. Hän hyväksyy kuitenkin, että se kuuluu elämään.

– Voin hyvin ajatella eläväni vielä kymmenen vuotta. Minulla ei ole mitään särkyjä ja vain hieman sydänvaivoja. Yritän voimistella, mutta en saa jumpata liikaa. Yritän kuitenkin elää säännöllistä elämää. Nousen joka aamu ylös kahdeksalta ja syön puuroni.

Rikas elämä

Hän sanoo miettivänsä, onko hänelle vielä jokin tehtävä elämässä, ja mikä siinä tapauksessa. Ehkä hänestä voisi tulla presidentti, hän sanoo leikillään.

Samalla hän kertoo ylpeänä presidentti Sauli Niinistöltä 100-vuotispäivänään saamastaan kirjeestä, jossa häntä kiitetään hänen työstään Suomen tasavallan hyväksi.

– Tuntuu mukavalta saada tunnustutusta tekemästään työstä. Olen aina ollut iloinen antaja… Ehkä minusta siksi ei koskaan tullut rikas, vaikka olen tehnyt paljon töitä.

Elämä voi silti olla rikasta, mutta sitä rikkautta ei mitata rahassa. Ebba Nordman on elävä esimerkki siitä.
 

Kommentarer

Regler för kommentarer

Hbl.fi tillåter anonyma kommentarer men skriv sakliga inlägg och respektera andras åsikter. Kritik av andras åsikter är givetvis tillåtet.

På Hbl.fi publiceras kommentarer på svenska och de andra skandinaviska språken. Redaktionen har rätt att redigera eller avlägsna inlägg som är osakliga, är kränkande eller bryter mot lagen.

Alla inlägg efterhandsgranskas av moderatorn. Vem som helst kan anmäla en kommentar. Den kommer då att granskas av moderatorn som fattar beslut om kommentaren får finnas kvar eller avlägsnas. Frågor om Hbl.fi kan sändas till webb@hbl.fi.

Modereringen på Hbl.fi utgår från redaktionens regler men i själva jobbet får vi hjälp av ett utomstående företag, Interaktiv Säkerhet. Företaget är specialiserat på övervakning av artikelkommentarer och anlitas av ett trettiotal svenskspråkiga nyhetssajter, bland dem Vasabladet.fi, Svd.se, Dn.se och Svt.se. Har du ett klagomål gällande modereringen? Ta kontakt med webb@hbl.fi. Klistra gärna in en länk till artikeln i fråga och uppge tidpunkt och under vilket namn kommentaren lagts ut.